Vaikeassa epilepsiassa potilas kärsii asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta merkittävistä arkielämää haittaavista epilepsiaan liittyvistä oireista. Näitä voivat olla toistuvat kohtaukset, kognitiiviset tai käyttäytymisen ongelmat, kehityksen hidastuminen tai hoidon haittavaikutukset.
Vaikean epilepsian määrittelyssä “asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta” tarkoittaa, ettei kahdella, kohtaustyypin tai epilepsiaoireyhtymän mukaan oikein valitulla, ja riittävällä annoksella käytetyllä lääkityksellä ole saavutettu kohtauksettomuutta.
Vaikeassa epilepsiassa diagnoosi ja hoitomahdollisuudet tulee arvioida ilman tarpeetonta viivettä vaikean epilepsian hoitoon perehtyneen neurologin tai yksikön konsultaatiolla.
Epilepsiakeskuksessa vaikean epilepsian tilanne arvioidaan uudelleen käymällä läpi aiempi sairaushistoria ja tehdyt tutkimukset. Diagnostiikkaa täydennetään usein uudella tarkalla aivojen magneettikuvauksella ja video-EEG-tutkimuksella sekä neuropsykologin tutkimuksella. Tarvittaessa tehdään myös geneettisiä selvittelyjä. Kirurgista hoitoa suunnitellessa saatetaan tarvita kallonsisäistä aivosähkökäyrärekisteröintiä (stereo-EEG).
Vaikean epilepsian hoitomuotoja voivat lääkehoidon lisäksi olla epilepsiakirurgia, stimulaattorihoito (VNS-ja DBS-hoito) sekä ruokavaliohoito. Kallonsisäiset rekisteröinnit, epilepsiakirurgisen ja stimulaattorihoidon arviot sekä epilepsiakirurgia on Suomessa keskitetty KYSiin ja HUSiin.
